Up and down...

                                                                                                                          Anu

Tämä Australiaan lähteminen on kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä sitä on aivan innoissaan ja välillä kauhuissaan pohtii, että mitä sitä on tullut tehtyä. Päivät ja viikot menee älyttömän nopeasti ja ajatukset pyörii tekemättömissä asioissa. Yksin en olisi kyllä pystynyt lähtemään tällaiselle reissulle, sillä pääni olisi hajonnut jo ennen lähtöä. Sitä kun värkkää ja murehtii päänsä sisällä kaikkea mahdollista. Tämän takia onkin mahtavaa, että meitä on kaksi lähdössä, jotta voimme pitää ns. terapiaistuntoja, jos jompaa kumpaa alkaa ahdistamaan liikaa. Lähtöön on enää 28 päivää, joten tässä on pakko alkaa oikeasti asennoitumaan siihen, että pian lähdetään. Aikaisemmin sitä on vain ajatellut, että se lähtö on jossain tuolla kuukausien päässä. No ei enää, vaan nyt se on päivien päässä. Huhhuh.... Töitäkään ei ole jäljellä enää kuin 10 vuoroa ja sen jälkeen se olisi, ainakin näillä näkymin, hommat hoidettu loppuun mäkkärillä. Olen siis päättänyt samaan syssyyn irtisanoutua kokonaan töistä, sillä on aika ottaa töidenkin saralla riskejä. Sen verran kuitenkin olen realisti, että en ala huutelemaan, että ei enää koskaan mäkkärille, sillä you never know.

Matalapainettakin on ollut ilmassa aina silloin tällöin ennen lähtöä. Nyrjäytin nilkkani noin 2,5 viikkoa sitten jumpassa ja aiheutin samalla itselleni ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Säikähdin oikein kunnolla, sillä kipeällä jalalla ei paljon rinkkaa kanniskella. Onneksi jalkani alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa, eikä vaivaa enää oikeastaan ollenkaan arjessa. Toissapäivänä yritin jopa palailla juoksupoluille kirmaamaan, mutta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Pitää vaan yrittää ottaa rauhallisesti ja ajan kanssa. Eniten ärsyttää se, että olin kevään aikana jopa nnostunut juoksemisesta ja nyt sitten tuntuu siltä, että saa aloittaa taas homman alusta.

Kinttu tukisiteessä ja ärsytys aikamoinen, mutta onneksi on ollut parhaita mahdollisia hoitajia. 

Fiilis ennen juoksemista kohdillaan. Ei ollut enää sitten, kun nilkka ilmoitteli itsestään 5 kilsan lenkillä.

Yksi mahtava puoli reissuun lähdössä, itse reissun lisäksi, on ollut myös se, että sitä on ottanut asiakseen nähdä kavereita ja läheisiä. Monesti on mennyt pitkiä aikoja, ettei vaan saa aikaiseksi nähtyä joitakin kavereita. Nyt sitä on kuitenkin ottanut oikein asiakseen nähdä heitä ennen reissua. Mahtavaa on ollut huomata, että kavereille on myös tärkeää, että näemme ennen lähtöä. Se on mukavaa huomata olevansa tärkeä ihminen monelle. Läksiäisiäkin olisi tarkoitus pitää, mutta Anniina saa kertoa niistä sitten enemmän, sillä suunnittelu vastuu on hänellä.


Nyt kun reissuun on oikeasti enää  neljä viikkoa, on aika laittaa pystyyn Anun jokaviikkoinen levyraati. Ajatuksena olisi julkaista viikottain kappale, joka kuvaa näitä lähtötunnelmia. Levyraadin saa kunnian aloittaa Suurlähettiläät - Kun tänään lähden.

Getting things done.

                                                                                                                           Anu

Ei sinne ulkomaille niin vaan lähdetä. Nyt voin kuitenkin kertoa, että asiat ovat edenneet sitten viime päivityksen ja syytä onkin.

1.Vakuutusasioiden pitäisi olla nyt aikalailla järjestyksessä. Olen yllättynyt siitä kuinka halvaksi vuoden vakuutus lopulta tuli. Joko minua on vedetty ihan höplästä tai olen todellakin saanut parhaan mahdollisen vakuutuksen parhaalla mahdollisella hinnalla Pohjolasta. Sen verran vertailua tehtiin, että Kilroyn suosittelemaa vakuutusta käytettiin pohjana muualta vakuutusta haettaessa. Kilroyn vakuutus oli selkeästi kalliimpi. Pohjolasta olen nyt vakuutukseni hankkinut ja joitain hienosäätöjä asian suhteen voi vielä tulla, mutta näillä mennään.

2. Singaporesta on nyt hostelli varattu. Hostelli valittiin niin, että minä kävin hostelworldin nettisivuilla pyörimässä ja katselemassa mitä löytyy. Lopulta esittelin Anniinalle löydökseni ja sillä mentiin. Hostelli sijaitsee näppärästi metron lähellä, joten liikkumisen paikasta toiseen pitäisi olla helppoa. Anthony Bourdain kyllä sanoi ohjelmassaan, että alue, jossa hostellimme sijaitsee on red light district, että saa nähdä mistä sitä itsensä löytää. Prostituutiohan on laillista Singaporessa, ihan tällainen pieni kiva pikku fakta. Jos kiinnostaa niin tuolta voi käydä katsomassa meidän hostellia Singaporessa.  http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/BackpackersSG/Singapore/55910?propNum=55910&dateFrom=2014-04-28&dateTo=2014-05-01

3. Verotoimistossa käyty ja veroprosenttia nostettu. Toivotaan, että ei tarvitse olla makselemassa ensi vuonna mätkyjä. No, tulipahan sellainenkin positiivinen tieto, että tänä vuonna ei tarvitse maksella mätkyjä, vaan matkakassaan tulee päälle 300 euroa lisää joulukuussa, kun veronpalautukset pamahtaa tilille. Tämä oli kyllä mahtava uutinen, sillä reissussa on oltu siihen mennessä melkein puoli vuotta, niin rahalle voi olla silloin tarvetta.

4. Rokotukset on tarkastettu Anniinan äidillä ja kaikki perusrokotukset ovat kunnossa. Ainut, mitä Anniinan äiti vielä suositteli minulle oli A-hepatiitti-rokotus. B-hepatiitti-rokotus minulta jo löytyykin ja luulin alustavasti itse, että olen saanut samassa yhteydessä rokotuksen A-hepatiittiinkin. No jälleen kerran opimme, että luulo ei ole tiedon väärti. Ikävä kyllä minulle kerettäisiin antaa vaan ensimmäinen A-hepatiitti-rokotus, ja 6-12 kuukauden päästä annettava tehoste jäisi antamatta. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että otan A-hepatiitti-rokotteen. Ensimmäinenkin rokote antaa jo suojaa, joten se on parempi kuin ei mitään. Anniinan äidiltä sain myös viime viikolla kansainvälisen rokotuskortin.

5. Kelalla käyty täyttämässä lomake ja ilmoitettu, että sitä ollaan vuosi mahdollisesti poissa maasta.

6. Kävin viime viikolla myös Toholammilla pankissa. Nyt pitäisi olla silläkin saralla asiata kunnossa ja oma ymmärrys niissä asioissa lisääntynyt. Nyt ei muuta kuin Visa vinkumaan.

Shoppailua onkin tullut sitten ihan tarpeeksi harrastettua. Olen kuitenkin hoitanut shoppailua, sillä periaatteella, että ostosten pitää liittyä reissuun. Suurimmaksi osaksi on tullut osteltua vaatteita ja pientä näppärää retkeilykamaa, minkä olemasta olosta ei ole tiennyt mitään. Vaatteiden suhteen olen ostanut enimmäkseen urheiluvaatteita, sillä ne on hyvistä hehngittävistä materiaaleista tehty. Tablettikin tuli sitten ostettua, jotta voimme pidellä yhteyttä tänne suuntaan ja päästään Australiassakin helpommin hoitelemaan esim. pankkiasioita.

Getting nervous....

                                                                                                                     Anniina

Näin siinä sitten kävi, että kalenteri pyörähti huhtikuulle. Se tarkoittaa että ens kuussa lähdetään!!! Jaiks! Viime viikko meni kyllä pienessä hermopaineessa, jännäkakka housuissa. Töitä olis enää reilu 6 viikkoa, se jo itsessään on melko jännittävä ajatus. Mitäköhän sitä on tullut tehtyä...??

Henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle lisäpaineita ja sopeutumista on tuottanut luovuuden tukahduttaminen. Ompelijana ja ompelua harrastavana on vaikea asua toisaalla, kun koneet ja tarvikkeet majailevat eri osoitteessa. Tänään sitten päädyin koneiden lähettyville ja inspiroin itselleni reissuhameen (vaikka muita rästihommia olisi vinot pinot odottamassa!). Tällaisista tuiki tärkeistä asioista on hyvä aloittaa, hah!

Niin on nätti hame...

Koko ajan on kiire joka paikkaan (täysin itse hankittua!), ja tunne siitä että mitään ei ehdi. Olisi niin mukava
viettää aikaa vielä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa ja samalla tietysti tehdä reissujärjestelyjä. Töitäkin on tehtävä. Mutta kohta tuo kaikki kiire helpottaa, ja niinkuin eräs viisas ystäväni sanoi; "Kun olette reissussa, olette koko ajan perillä." Eli tarkoitus on mennä sinne minne tuuli kuljettaa ja missä hyvältä tuntuu. Eli meillä ei ole tarkkoja suunnitelmia (niitä ei edes tehdä), eikä työ-/asumispaikkaa tiedossa. Mutta älkää huoliko ihmiset, kyllä me pärjätään! Se on tosi vapauttava tunne ja iso osa tämän matkan hienoutta, että olemme täysin vapaita tekemään juuri sitä mikä milloinkin oikealta tuntuu.

Pari asiaa, jotka omalla to do-listallani on vielä Anun mainitsemien lisäksi:

 - Hammaslääkärissä käynti. Suomen maassa kolme kuukautta on liian lyhyt varoaika, jos haluaa kunnalliseen kaluston tarkistukseen. Eli yksityselle soittaminen on sitten jäänyt hieman roikkumaan.

- Mp3-soittimen päivitys. Siihen saa kulumaan tuntikausia kun alkaa pohtimaan, mitä kaikkea musaa sitä reissunpäällä haluaakaan kuunnella. Ehdottoman tärkeä asia, joka vaatii ensisijaista paneutumista.

- Ulkoisen kovalevyn hommaaminen ja lainakoneen tyhjennys sinne. Tähän asiaan on onneksi olemassa osaavia ihmisiä, joilta voi kiltisti pyytää apuja.

Näillä eväillä eteenpäin...




So here we are, it's April already! It means that next month we are leaving!!! I'm really starting to get a bit nervous. There's only a little over 6 weeks work left. Sometimes I wonder, what have I done??

Personally, as a seamstress and sewing enthusiast, I've been having some hard time with adapting my new situation and impossibility to work when ever I want. My machinery and equipments are staying in a different adress than I am. Today I ended up near to my precious machines. I got so inspired that I made a skirt for our trip. (There's a picture above.) I probably would've had more important things to do, but sometimes I just can't help myself, haha.

I'm so busy all the time (entirely my own fault!) and I have that feeling that nothing gets done. It would be nice to spend some time with everyone (and at the same time, of course, make some travel arrangements). But soon it'll be all different and like my wise friend told me "While you are traveling, you're always where you're supposed to be." So the plan is to make no plans and go wherever the wind will take us and what feels right. But don't worry folks, we'll be allright!

I could also mention couple of things that are in my To Do-list (besides those witch Anu brought up already):

- Have to go to the dentist. In Finland 3 months wasn't early enough to book an appointment in the public sector. So I'm waiting an inpsiration to call to a private dentist.

- Updating my Mp3-player. It'll take me hours when I'm trying to figure out what kind of music I'd like to listen for the next year. Definitely very important thing to do.

- Have to save all the pics and files berofe I return this borrowed laptop. Luckily I have talented and nice people arround me that I can ask for help.

That's all for now...

Anniina